Nua pienet sitten osaa säikytellä. Minttu oli täällä olkkarissa onnellisena mussuttanut Empun viiliä, kun vähäksi aikaa selkäni käänsin. Mä aina vähän pelkään sitä että alkaa suu tai nielu tms. turvota, kun siellä sairaalallakin tuli vähästä maitomärästä kuitenkin aika iso reaktio. No nyt on kulunu jo yli tunti siitä, eli ei varmaan enää semmosta reaktiota tuu.. Sitä en tiedä miten paljon Minttu ehti sitä syömään, mutta kädet ja vaatteet oli ainakin viilissä. Ja punasia näppyjä ilmesty naamalle, että kyllä sitä sinne suuhunkin asti on menny.


Mun pitäis sitä soija-maitoakin kokeilla. Tiedä miksi ei jakaisi.. imettäminen on toisaaltaan paljon helpompaa, mutta taas sitten omalta osaltaan niin sitovaa. Tuossa soija-maidossakin oma hommansa kuitenkin kun pitää pulloja keitellä jne. (kahta apteekin maitoahan on jo kokeiltu. Jos soija-amito ei käy, niin sitten on jäljellä se sikakallis maito. Hintaa siitä jää itellekin aika tuntuvasti, vaikka siihen sais kelakorvauksen)

Nyt pitäis mennä muffinsien tekoon ja pitäis kai vähän järjestelläkin paikkoja ennenkun se M:n sisko tulee perheensä kanssa. Kiva nähdä niitäkin pitkästä aikaa ja Emppu oottaa serkkujaan kylään. :)